Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.

Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.

Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi kopin pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.

Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.
 

****

Huvi-Tuulen Clivia
"Liivia"

4.7.1996 - 5.4.2007

 

Liivia tuli minulle 3 vuotiaana tuttavieni kautta lopetusuhan alta.
3 ensimmäisen elinvuotensa aikana Liivia oli nähnyt monenlaista elämää...
aivan liian monenlaista.

Minulle tullessaan koira oli vieraita kohtaan arka, varsinkin miehet kauhistuttivat sitä.
Pikku hiljaa, päivä kerrallaan luottamus omaan, uuteen perheeseen alkoi löytyä ja
usko elämään palata.

Sen aran ja pelokkaan kuoren alta paljastui upealuonteinen koira ja erityisen uskollinen kumppani! 

Koskaan ei koiraa saisi liikaa inhimillistää, mutta Liiviaan päti sanonta
"puhetta vaille ihminen".
Näin ainutlaatuista koiraa tuskin koskaan enää elämääni tulee!
Liivia nukkui ikiuneen 5.4.2007 vanhuuden ja sairauden uuvuttamana.
Suru on vielä suuri ja ikävä lakkaa tuskin koskaan!
Palat sydämmistämme lähtivät Liivian mukana sateenkaarisillalle,
paikkaan jossa Liiviaa ei enää koske ja sillä on hyvä olla!

On muistoja, joita aika
eikä vuodet viedä voi,
on muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi."